Feliks ja Lyyli Riikosen perintö
Vielä 1960-luvulla alueella oli vanha maatilan pihapiiri ja peltoja, mutta eläkkeelle jäänyt maanmittaaja Felix Riikonen sekä tämän kirjanpitäjänä työskennellyt vaimonsa Lyyli rakensivat paikalle talon.
1970-luvun alkupuolella Riikoset istuttivat alueelle yli 300 puulajia. Osa alueelle istutetuista puista ovat melko harvinaisia Suomessa, mutta kaikki ne ovat kuitenkin pohjoiselta havumetsävyöhykkeeltä; suurin osa Kanadasta, Yhdysvalloista, Venäjältä, Japanista tai Kiinasta.
Feliks Riikonen oli innokas harrasteviljelijä, joka vaikutti merkittävästi Joensuun yliopiston kasvitieteelliseen ja metsätieteelliseen opetukseen. Hän tunsi kasvien tieteelliset nimet ja alkuperätiedot, ja luki ahkerasti alan kirjallisuutta.
Feliks Riikonen sai vuonna 1992 Suomen Puutarhaliiton hopeisen ansiomerkin ja Dendrologian Seuran standaarin tunnustuksena merkittävistä ansioistaan. Hän myös jakoi auliisti taimiaan ystävilleen ja harrastelijoille, ja hänet muistetaankin ahkerana, yhteistyöhaluisena ja lämpimänä ihmisenä, jolla oli syvä rakkaus puutarhanhoitoon.

Puiston historiaa
Kesä
Puulajipuiston parasta aikaa!
Tule ihastelemaan kuinka kulta-ja purppurakuuset kukkivat alkukesästä, tai miten verikoivun lehdet hehkuvat punaisena.
Kesäisin osallistutaan Avointen puutarhojen-teemapäivään sekä järjestetään avointen ovien päiviä, jolloin myös aittakahvila palvelee kävijöitä!

Syksy
Luonnon väriloistoa
Ilmojen viilentyessä ja iltojen hämärtyessä puulajipuiston vihreys vaihtuu syksyn värikirjoon. Oravat alkavat kerätä talvivarastoja ja viilenevien iltojen myötä päästään nauttimaan enemmän tulen tuomasta tunnelmasta.

Talvi
Luonto lepää ja pakkanen paukkuu.
Talvella puut ja pensaat lepäävät lumen alla, mutta iltaisiin pääsee ihastelemaan puita ja niitä valaisevia talvivaloja. Lumikenkäillen luonnossa liikkuminen onnistuu

Kevät
Päivät pitenevä ja luonto heräilee
Lumien sulaessa ja päivien pidentyessä luonto alkaa heräillä eloon, jolloin voi löytää kaikkea pientä ihmeteltävää: pieniä silmuja, kukkia ja havupuiden vuosikasvuja. Talvesta selvinneet taimet ovat valmiita uusiin puutarhoihinsa.

Uusi aikakausi
Riikosten jälkeen puisto oli luonnontilassa kymmenen vuotta ja ehti jo osittain pusikoitua. Vuonna 2018 Alapihan Arboretum lukuisine kasveineen päätyi Helena Seudun omistukseen. ”Olimme kunnostaneet paikkaa Felixin perikunnan luvalla kyläyhdistyksen toimesta jo pidemmän aikaa. Olen itse kotoisin tuosta viereiseltä tontilta ja muistan Felixin jo lapsuudesta, hän aina innokkaasti esitteli puita täällä kävijöille. Ostin tilan, kun se tuli perikunnalta myyntiin, ja onhan tämä todella hieno paikka”. Nyt noin kahden hehtaarin kokoisesta alueesta on ehditty kunnostaa noin neljäsosa.
Riikosten istuttamista puista noin 200 eri lajin edustajaa (kaikkiaan yli 1400 kasviyksilöä) on säilynyt tähän päivään. Vanhalle pellonpohjalle istutetut puut ovat menestyneet todella hyvin ja monet näistä yksilöistä ovat kasvaneet täysikasvuisiksi vain viidessäkymmenessä vuodessa. Puisto ja monet sieltä löytyvät lajit ovat ainutlaatuisia Pohjois-Karjalassa.

Pihassa olevan aitan yhdessä hirressä on vuosiluku, joka viittaa 1700-luvulle.
Pihapiirin asukit
Talonväkeen kuuluu 2 lapinporokoiraa ja kaksi maatiaiskissaa. Pihapiiristä taas löytyy kaksi mehiläisyhdyskuntaa, maatiaiskukko sekä kanoja. Kiekumista ja kotkottamista kuuluu kesäaikaan, ja kesäaamuna vierailijat saattavatkin herätä kukon kiekaisuun.
Buchfast-mehiläiset

Kaksi mehiläisyhdyskuntaa, jotka ovat luonteeltaan pääosin säyseitä ja rauhallisia.
Pihan kotkottajat

Kukko Mauno-Jalmari ja kanat ovat horniolaista maatiaskanakantaa ja kuuluvat Luke:n maatiaskanojen säilytys ohjelmaan.
Maatiaiskissat

Maatiaiskissoja tilalta löytyy kaksi, Kassu ja Riemu.
Lapinporokoirat

Lapinporokoirat Nasti ja Halla